NARUINEN JUTTU

Komondorin omistaja saa syyttä empatiaa ja sääliviä katseitä kuten myös usein melko huvittavia kommentteja koiransa turkinhoidon tiimoilta. Ei, tämän rodun turkinhoito ei vie paljoa aikaa. Ei, se ei todellakaan ole vaikeata. Ja EI, näyttelyn vuoksi omistaja ei ole joutunut valmistamaan turkin naruja punomalla niitä eikä virittelemällä papilijotteja turkintäydeltä koiran karvapeitteeseen päiväkaupalla ennen näyttelypäivää. Mistä ihmeestä kaikki ne myytit komondorin turkinhoidon vaativuudesta ovat alkunsa saaneet ?

Rotumääritelmää komondorin karvapeitteestä: Koko runko on pitkän karvan peittämä. Karvapeite muodostuu karheasta peitinkarvasta ja hienolaatuisemmasta aluskarvasta. Peitinkarvan ja aluskarvan välinen suhde määrää karvapeitteen tyypin. Perusvaatimus on takkuinen, huopaantumaan taipuvainen karva. Karvapeite voi olla myös kauttaaltaan tiheää, laineikasta ja nyöriytyvää. Pienet karvatupsut ovat hiukan tai eivät lainkaan huopaantuneita. Karva on pisintä lantiossa, lanneosassa ja reisien takaosassa (vähintään 20-27 cm). Selässä, rinnan sivuilla ja lapaluiden alueella se on keskipitkää (15-22 cm), poskissa, kulmakaarissa, päälaella, korvissa, kaulassa ja raajoissa lyhyempää (10-18 cm) ja lyhyintä (9-11 cm) huulissa ja raajojen alaosassa. Aukikammattu tai täysin hoitamaton karvapeite eivät ole toivottuja.

Väri: Norsunluunvärinen ja eräänä hylkäävänä virheenä pidetään monivärisyyttä tai muuta kuin norsunluunväristä karvapeitettä.

Komondorin pentu syntyy valkoisen noin 1 cm pitkän laineikkaan karvan peittämänä. Tämä pentuturkki kasvaa pituutta mutta alkaa kunnolla naruttumaan vasta joitain kuukausia alle vuoden ikäisenä. Itse en harjaa pentuturkkia, sitä voi kyllä harjata, kunhan malttaa lopettaa heti kuin turkki alkaa naruttumaan.Itseasiassa jo hyvin varhain tässä laineikkaassa pentuturkissa alkaa näkyä narujen aiheita, "puikkoja", joista sitten aikanaan muodostuvat narut. Pentuturkista kuten myös jo valmiista naruturkista voi harjata vauvanharjalla kuivunutta kuraa pois, näppärä konsti syksyisin sekä keväisin ja tähän tarkoitukseen olen huomannut juuri vauvanharjan olevan hyvä väine koska se on niin pehmeä ettei se vahingoita naruturkkia sillä se ei pureudu narujen sisään, idea kun tässä operaatiossa on kevyesti harjata naruturkin pinnasta kuivunut kura pois.

Pentukarvan hoitaminen on helppoa eikä sen harjaaminen tai kampaaminen ole ollenkaan välttämätöntä. Toki harjaamalla pentua voimme helpommin poistaa siihen tarttuneita roskia mutta itse mieluummin nypin kuin harjaan ne pois eikä pentuturkkiin tartu läheskään yhtä helposti roskia tai pieniä oksanpalasia, siemeniä tms kuin aikuisen komondorin turkkiin. Pesun jälkeen pennun turkki kuivuu nopeasti laineikkaaksi "puikkoiseksi" karvapeiteeksi mutta kun turkki harjataan siitä tulee pörheä ja tuuhea.

Vaikka pentukarvaa ei juurikaan tarvitse hoitaa niin pentua kannattaa totuttaa käsittelyyn, tunnustelemalla ja näpläämällä turkkia sekä tutkimalla ihoa voidaan jo varhaisessa vaiheessa huomata mahdolliset loiset tai ärsyyntynyt iho. Komondorin luonteen huomioonottaen, turkinhoitotyö kuuluu koiran omistajalle sillä aikuistuttuaan komondor ei välttämättä hyväksy vierasta tai puolituttua ihmistä hoitamaan turkkiaan. Hoitotyötä joutuu tekemään alussa usein joten muulla kuin omistajalla ei luultavasti ole aikaa tai mielenkiintoa vierailla niin tiheästi luonasi. En tiedä minkälainen käsitys ammattitaitoisilla trimmaajilla on tämän rodun hoidosta koska en ole milloinkaan kuullut että yhtäkään komondoria olisi Suomessa viety sellaisen luo. Rodun turkinhoitotaito periytyy yleensä kasvattajalta pennun omistajalle siten että kädestä pitäen näytetään kuinka turkkia tulee hoitaa mikä on hyvä asia ja niinkuin Takasen Matti aikanaan opetti minulle kuinka ensimmäisen komondorini turkki hoidetaan, opetan puolestani taidon kasvattiemme omistajille jotka varmasti tekevät saman kasvattajina niille jotka hankkivat pennun heiltä.

Sanotaan että pääasiassa ulkona oleskelevan komondorinpennun turkki alkaa naruttua nopeammin kuin sisäkoiran turkki. Ikä jolloin pennun turkki alkaa naruttumaan riippuu yksilöstä, mutta karkeasti voidaan sanoa että prosessi voi alkaa puolen vuoden iästä lähtien tai vasta noin vuoden ikäisenä. Naruttumisella tarkoitan tässä sitä kun turkki alkaa muodostaa paakkuja, tiheitä takkuja joita aletaan sormin repimään toisistaan irti. Turkissa muodostuvia patukoita voidaan myös nimittää laatoiksi, toiset niistä ovat litteitä ja ohuita tai sitten litteitä ja paksumpia. Naruja voi olla paksumpia (panta) ja ohuempia (naru), eri kohtiin komondorin kehoa muodostuu itsestään eripaksuisia naruja, pantoja tai laattoja. Puhun nyt ainoastaan "naruista" tässä artikkelissa yleistäen turkkityypit jottei joka paikkaan tarvitse kirjoittaa koko ajan "naru/panta/laatta" tai naruttuminen/pannoittuminen/laatoittuminen"

Naruttuminen voi alkaa pään ja korvien alueelta tai päinvastoin koiran takapäästä ja jaloista. Alkoi prosessi mistä tahansa, narujen aiheet "puikot" takertuvat toisiinsa kiinni ja joissain kohdissa (kuten juuri takajaloissa, korvien takan tai korvien päällä) ne voivat tarttua toisiinsa ja muodostaa suurehkoja klimppejä ihan muutamassa päivässä. Tässä vaiheessa jossa turkinhoitotyö kunnolla alkaa omistajan kannattaa päättää minkälaisen turkin koirallensa haluaa muokata vai antaako hän turkista tulla sellaisen kuin luonto on jo päättänyt eli ainoastaan erottelee puikot toisistaan. Hän voi myös antaa puikkojen tarttua toisiinsa ja muokata naruista paksumpia.

Eläinlauman vartijana työskentelevälle komondorille paksumpinaruinen turkki on siksi parempi että se suojaa tehokkaammin petoeläinten puremilta eikä se kulu ja katkeile yhtä helposti kuin ohutnaruinen turkki. Turkki suojaa koiraa myös sateelta, hyötyeläinten potkimiselta tai puremiselta sekä näppärästi sähköpaimenen sähköiskuiltakin eikä paksumpinaruinen turkki vaurioidu yhtä helpolla esim. piikkilankaan kiinni tarttuessaan kuin ohutnaruisempi turkki. Meillä oli aikanaan kokeilussa sähköpaimen melkein maan tasalla aitauksen ympärillä koska Bede yritti kaivautua aitojen alitse mutta ei siitä juurikaan hyötyä ollut, komondor istui muina miehinä jopa langan päällä eikä tuntunut missään sillä turkki suojasi sen ihoa eikä sähköisku päässyt täräyttämään.

Ajanjakso jolloin komondorin turkinhoitoon joutuu uhraamaan aikaa ja vaivaa on noin 1 vuosi siitä kun turkkiin alkaa muodostua paakkuja joita aletaan sormin erottelemaan. Tämän vuoden ajan joudutaan tekemään töitä välillä joka päivä sillä vastaerotellut narut takertuvat toisiinsa uudelleen kiinni hämmästyttävän nopeasti, parissa päivässä komondorisi turkki saattaa näyttää siltä kuin et olisi koskaan koskenutkaan siihen. Oikeastaan omilla komondoreillani tämä ajanjakso on mennyt sellaisissa merkeissä että olen aloittanut turkinhoidon pään alueelta ja siirtynyt takaosaa kohden ja viimein kun olen saanut hoidettua koiran häntänarutuksen onkin pään alueen karvat siinä kunnossa että työ alkaa jälleen alusta ja tätä katkeamatonta kiertokulkua jatkuu siis noin vuoden päivät. Tuon ajanjakson jälkeen koiralla on jo selviä naruja jotka eivät enään takerru helposti toisiinsa kiinni ja alkaa kakkosvaihe turkinhoidon tiimoilta, vaihe joka kestää koko komondorin eliniän mutta on huomattavasti vähemmän aikaavievää ja helpompaa.

Komondorin turkki kasvaa noin 1 cm kuukaudessa. Siispä joka kuukausi koirasi ihon päälle on kasvanut 1 cm mittainen tiheä "matto". Nyt kun komondorillasi kuitenkin on jo narut, ainoa työ on repiä narut ihoon saakka jolloin tämä "matto" repeytyy koiran narujen mukaisiksi.

Voisi helposti luulla että komondor kärsii kesäisin paksun turkkinsa alla mutta itseasiassa kun turkki on asianmukaisesti hoidettu sen narujen välissä kulkee ilma eikä turkki haudo koiraa toisin kun jos turkki jätetään hoitamatta jolloin se on yhtä takkumöykkyä. Saman totesi eräs ystäväni jolla oli hiukset letitetty pienille leteille, oli kuulemma paljon viileämpää.

Jollei komondorin turkkia hoideta kunnollisesti se hautoo ihoa ja kiristää sitä eikä koiran ole hyvä olla ja miten luulette käyvän hautovan turkin alla kesäkuumalla kun iho ärsyyntyy tai ihoon tulee naarmu joka tulehtuu...?

Tämä on komondorin normaalia turkinhoitotyötä, sitä itseään, sen jälkeen kuin narut ovat kerran muodostuneet. Se vie aikaa noin 1 tunnin kuukaudessa kun käy komondorin turkin läpi repien jokaikisen narun "juuren" irti toisistaan. Sen vuoksi en itse kutsu komondorin turkinhoitoa vaativaksi tai aikaavieväksi. Jos turkinhoito laiminlyödään niin lupaan että homma muuttuu piinaksi niin koiralle kuin omistajallekin ja terotan aina kasvattieni omistajille että turkinhoidosta ei ole mahdollista luistaa tai tehdä sitä puolihuolimattomasti varsinkaan ajanjaksona jolloin itse narut muodostuvat. Kun turkinhoidon tekee huolellisesti alusta lähtien pääsee paljon helpommalla ja vähäisemmällä työllä sillä tämän rodun turkinhoidossa pätee 100 %:sti sanonta "mitä taakseen jättää sen edestään löytää".

Mielestäni komondor on helppo näyttelykoirana turkinhoidollisesti sillä turkki kuuluu pitää asianmukaisesti hoidettuna eli ihoon saakka revittynä muutenkin joten ennen näyttelyä sille ei sen kummempia operaatioita tarvitse tehdä.

Komondorin turkin peseminen onkin aika urakka. Riippuen onko turkki muokattu ohutnaruiseksi vai paksunaruiseksi kestää oman aikansa ennenkuin turkin on saanut kokonaan kastumaan. Aikuisen komondorin naruja joutuu kääntelemään ja heittämään selän yli toiselle puolelle että pääsee suihkuttamaan vettä joka puolelle turkkia ja saisi todella koko turkin märäksi. Kun turkki on vihdoin ja viimein läpimärkä, otan sopivan kourallisen naruja käteen, lisään koiranshampoota ja alan hieromalla, hankaamalla ja puristelemalla naruja pestä niitä. Näin käydään koko turkki läpi jonka jälkeen huolellisesti suihkuttamalla huuhdellaan shampoo pois turkista. Tuon jälkeen puristelen suurimmat vesimäärät pois turkista kiertämällä naruja ja puristelemalla niitä. Sitten yritän kuivata turkkia pyyheliinoilla niin paljon kuin mahdollista, jonka jälkeen komondor pääsee pois kylpyhuoneesta mutta joutuu olemaan sisätiloissa monta päivää ja sitä ulkoilutetaan taluttimella ja jos koira viedään näyttelyyn niin kävelytän sitä nurmikon päällä sillä märkään tai ihan vain kosteaan komondorin turkkiin imeytyy hiekka ja varsinkin multa todella herkästi.

Jollei komondorin turkki ole kovin likainen mutta sen haluaa puhdistaa niin helppo tapa on käyttää kuivapesuspraytä joka on todella nopea puhdistuskeino mutta se ei syväpuhdista turkkia samalla tavalla kuin vanha kunnon vesipesu.

On olemassa monia erilaisia aineita joilla saa komondorin turkista todellakin räjäytettyä lian pois tai valkaistua sen turkin lumenvalkoiseksi kuin myös kurahaalareita ja suojasukkia ettei turkki likaantuisi mutta olen itse jättänyt nuo konstit muille käytettäväksi. Meidän koirat saavat liikkua vapaana ja kaivella kuoppia kaiket pävät puutarhassa ja piehtaroida vaikka mutalätäkössä, eivätkä ne toden totta malliesimerkkejä vaaleaturkkisista koirista olekaan, mutta mieluummin kaivan parhaan kaverini eli lattiamopin kaapista jokaikinen kurapäivä syksyisin ja keväisin kuin puen komondorejani minkäänlaisiin kurapukuihin tai alan räjäytellä likaa niiden turkista pois erilaisilla kemikaaleilla jotka muuten haurastuttavat komondorin turkkia.

Komondorin turkki on sikäli merkillinen kapistus että se puhdistuu itsestään hiekasta ja joissain määrin myös mullasta ja savesta kuivuessaan. Kun silittää komondoria jota ei pestä liian tiheästi, kädet tulevat rasvaisen tuntuisiksi sillä komondor erittää turkkiinsa rasvaa. Sadesäällä tämä suojaa koiraa kastumiselta ja kurasäällä kun koira on likainen sen turkin kuivuttua hiekka kapisee turkista pois. Todellakin, kun otan komondorit sisälle kuraisen päivän jälkeen niin seuraavana aamuna kura on tippunut lattioille ja koirat ovat kuivia eikä niissä ole enää kuraa. Multa tai savi ei kuitenkaan karise lattialle komondorin turkin kuivuttua yhtä helpolla kuin hiekka.

Paksumpinaruisessa turkissa pääsee ajallisesti vähemmällä hoitamisella eli narujen erottamisella,luonnollisesti, sillä toisistaan eroteltavia naruja on määrällisesti vähemmän. Kyseisen turkin läpikotaisin kastuminen sekä kuivuminen vie pidemmän ajan kuin ohuempinaruisen turkin.

Ohuempinaruinen turkki on helpompi pesemällä puhdistaa sillä paksuissa naruissa likaa on vaikeampi poistaa narujen sisältä. Paksut laatat tai narut voidaan aina myöhemmin repiä ohuemmiksi mutta jos on muokannut turkista ohutnaruisen ei pysty enään muuttamaan naruja paksummiksi. Kannattaa muistaa että narut kuluvat ajan myötä jolloin ohutnaruiseksi revitty turkki tosiaan katkeilee ja kuluu ohuemmaksi, ehkä ei kannata aloittaa turkinhoitoa siten että repii heti alkuunsa turkin kovin ohutnaruiseksi. Pikkurillinpaksuiseksi revityt narut katkeavat aika helposti viimeistään siinä vaiheessa kun koira on muutamia vuosia vanha ja naruja käsittelee. Tiedän tämän omasta kokemuksesta sillä itse revin joistain kohtaa Alman naruja liian ohuiksi kun sen turkinhoitotyö alkoi ja tänä päivänä kun sillä on jo vuosia ikää, repiessäni kyseisiä naruja niistä tosiaan jää joskus naru käteen turkkia repiessäni.

Komondorilla on karvanlähtöajat kuten muillakin koirilla mutta komondorista ei juurikaan lähde karvaa sitten kun naruturkki on muodostunut sillä poistippuva karva on punoutunut komondorin naruihin eikä siis tipu pois. Ajanjaksona jolloin komondorin turkki vaatii eniten hoitamista eli siitä noin vuosi eteenpäin kun naruttuminen on alkanut, turkista lähtee karvaa ja varsinkin turkinhoidon eli narujen erottelun (repimisen) jälkeen koska turkki on juuri "möyhitty". Meillä asustaa 2 aikuista komondoria ja 1 aikuinen lapinkoira ja toden totta, mustia lapinkoirankarvoja kyllä löytyy melkeinpä jauhopusseistakin mutta ainut mitä komondorien turkeista on peräisin on muutama narunpätkä jokusen kertaa vuodessa.

Komodorin turkki hoidetaan pääasiassa pelkästään sormin repimällä. Paakkuuntuneet, toisiinsa kietoutuneet narunalut revitään toisistaan irti sormin ja kokonaan ihoon asti. Itse teen tämän repimällä narujen päästä ihon suuntaan koska olen tapojeni orja, repimistapa jolla sain Alman unkarilaisen kasvattajan haukkomaan henkeään, sillä "oikeasti" tämä kuuluisi operoida niin että repii ihon suunnasta narun loppua kohden. Olen aina tehnyt tällä tavalla ja saanut hyvät ja hoidetut naruturkit komondoreilleni joten en tiedä syytä miksi tuo toinen tapa on parempi.

Turkinhoidosta voi tehdä itsellensä ja koiralle hankalan ja epämiellyttävän hyvin helposti siispä kannattaa miettiä missä ja kuinka pitkään kerralla hoitaa turkkia jotta se olisi sekä koiralle että turkinhoitajalle miellyttävä kokemus. On parempi että totuttaa pentukomondoria pieniin turkinhoitohetkiin joita tekee vaikka useammin, kun että pakottaa nuorta malttamatonta koiraa pysyttelemään paikoillaan pitkän aikaa kerralla ja tekee turkinhoitomaratonin. Täytyy myös muistaa että repiminen voi joskus nipistää ihoa mikä vastaa samaa kun omia hiuksiasi kiskottaisiin, ei siis kovia otteita riuhtovalla tyylillä vaan rauhallisesti revitään naruja.

Itse teen niin että kun sopiva rauhallinen hetki tulee, otan komondorin ja laitan sen joko maahan makaamaan kyljellensä ja istun maahan sen vierelle, laitan sen istumaan ja istun itse sen vierellä tai sitten niin että otan tuolin ja laitan koiran seisomaan eteeni ja käännän sitä sitä mukaa mitä kohtaa turkista kulloinkin käsittelen. Rääpäle, Alma ja Bede oppivat jokainen pysymään rauhallisesti paikoillaan olipa tyyli mikä tahansa.

Nuorena uroksena ollessa Bede ei olisi kyllä millään malttanut pysytellä paikoillaan vaan pomppi kuin villivarsa tai yritti ovelana livahtaa ja hivuttaa itseään pois "työn alta" huvittavillakin konsteilla mutta ajan kanssa se on itseasiassa oppinut tykkäämään hoitotoimista sillä silloin se saa olla kanssani ihan kaksin ja komondorit tietävät että hoidon loputtua ne saavat jotain hyvää makupalaa joten heti kun taputan komondoria ja sanon "hyvä, hieno koira" ne tietävät että hoitaminen loppui siltä erää ja makupaloja on palkkioksi tiedossa.

Saksia tarvitaan tämän rodun turkin hoitamisessa silloin jos turkkiin on päässyt muodostumaan niin pahoja paakkuja ettei niitä saa enää revittyä sormivoimin (eli omistaja ansaitsee karttakepillä sormillensa laiskuudestaan !) jolloin yleensä tämänkaltaisesta paakusta ei enää edes nää millaiset ja minkäkokoiset narut olivat olleet muodostumassa kyseessä olevaan kohtaan. Silloin täytyy vain päätellä koiran koko turkkia katsomalla minkälaiset narut tästä paakusta pitäisi leikata.

Kun koira on parivuotias turkissa on yleensä jo selviä naruja ja niiden päissä hötyisää pentuvillaa jotka voi saksin leikata narujen päistä pois, koira näyttää näin paljon siistimmältä. Hötykarva kuluu ajan mittaan narujen päästä itsestäänkin pois mutta pienellä saksimisoperaatiolla turkista saa heti paremman näköisen. Jalkojen narut yltävät maahan saakka jo aika nuorella komondorilla ja ne siistitään leikkaamalla lyhyemmiksi. Polkuanturoiden välistä kasvava karva leikataan myös pois jolloin sinne ei pesiydy niin herkästi pöpöjä eikä anturoiden väleihin talviaikaan muodostu lumipaakkuja jotka haittaavat koiran liikkumista. Komondorin turkkia voi leikata mieleisekseen kun se on kasvanut riittävästi pituutta jollei tahdo että turkki laahaa maata.

Korvien ja pään alueen karvoituksen hoito on tehtävä hellävaroen, välttäen kaikkea repimistä sillä komondorin korvalehti on ulkoreunoiltaan ohut ja vuotaa herkästi verta jos niistä kasvavia naruja repii liian lujasti ja korvalehden ulkoreuna repeää. Korvalehtien päälle muodostuu nopeasti ns patalappu jollei pidä varaansa ja todella pidä koko ajan korvalehtien naruja toisistaan erillä. Siinä vaiheessa tarvitaan saksia ja sorminäppäryyttä kun on pakko tehdä narut tuonlaisesta patalapusta ja tarkka ja varovainen pitää olla ettei vaan leikkaa koiran korvalehteä. Karttakepillä olisi syytä viuhua jälleen jos omistaja olisi jättänyt tämän tärkeän ja herkän alueen narujen hoidon kunnolla hoitamatta !

Komondorin narut pään alueella likastuvat herkästi koiran juodessa ja syödessä ja nuuskutellessa maata. Olen kuullut juttuja homehtuneista partanaruista kun niihin tarttunut ruoka on homehtunut. Pitkäturkkisella komondorilla ripuli voi olla melkoinen katastrofi ja nartuilla juoksuajat värjäävät turkkia punaiseksi sekä uroksilla virtsa keltaiseksi. Komondoreillamme ei onneksi ole koskaan ollut ankaraa ripulia joka olisi tuhrinut turkin ja narttukomondoreilta olen leikannut naruja takajalkojen välistä jonkin verran pois ettei veri tuhrisi niitä juoksuaikoina.

Tämän rodun turkinhoito on teknisesti helppoa vaikka töitä saa tehdä aika paljon sinä aikana kun narut alkavat muodostua siihen saakka kunnes ne eivät enää takerru toisiinsa kiinni mutta rutiini naruturkin hoitamiseen tulee varsin nopeasti. Komondorin turkin peseminen on melkoinen urakka ja kuivuminen vie monia päiviä turkin pituudesta riippuen.

Ikuisuuskysymyshän kuuluu: "Onko komondorin turkihoito vaikeata ja viekö se hirmuisesti aikaa ?"

Oikeastaan suurin osa ihmisistä jotka ovat hankkineet komondorin ovat positiivisesti yllättyneinä todeneet ettei se niin suuri työ olekaan ollut kun he odottivat ja omalta kohdaltani voin todeta että joka ikinen kerta kun seison kaupan kassajonossa ja edessäni seisoo rastatukkainen kundi niin sormia syyhyttää kun tekisi mieli alkaa näpelöimään tyypin rastoja ja tutkimaan niiden rakennetta... Ai niin, en ole vielä tavannut ihmisellä rastatukkaa jolla olisi ollut laattarastat, ainoastaan naru-tai pantarastat olen nähnyt mutta joka on kyseisen ihmeen nähnyt voi pistää sähköpostia tulemaan ja mielellään kuvan kera ;-)

Anu