Meillä komondorinomistajilla ja maanviljelijöillä on varmaankin näin alkukesästä sama toive: aurinkoisia päiviä ja lämpöä toivomme ainakin me täällä Karkkilan nurkilla jotta pääsisimme pesemään komondorit. Bedelläkin alkaa jo olla turkki sen verran pitkä ja paksu että kuivumiseen menee vähintään 4 päivää lämpimällä säällä, ja vaikka Särkänniemen Tornadossa ajeluttaisitte tauotta vuorokauden, sai olla viimeinen kerta kun pari vuotta sitten kuivasin Beden turkin hiustenkuivaajalla, se kun oli päässyt turkki kosteana karkaamaan pihalle paria päivää ennen näyttelyä jonne olin sen tunnollisesti pessyt ja nautti suunnattomasti juuri käynnissä olevasta multakylvystään ajaessani kotipihaan kauppareissulta. Herra oli pestävä uudelleen ja tosiaan kuivattava hiustenkuivaajalla että sain sen kuivaksi näyttelypäiväksi ja kokemuksen karheuttamalla rintaäänellä voin vakuuttaa että "muutama" tunti ja muutama kuppi kahvia tuossa hommassa.

Kevät ja alkukesä ovat menneet myöskin mukavissa komondormaisissa merkeissä. Kasvattejamme omistajineen on käynyt kyläilemässä ja virtuaalimaailmassa eli netissä on käyty mielenkiintoisia keskusteluja komondoreista eri foorumeissa sekä sähköpostitse. Kerran kuukaudessa olisi mahdollisuus halukkailla osallistua amerikkalaisten komondorihmisten reaaliaikaiseen "komondor-chattiin" jos tietokoneellenne on ladattu ja asennettu American Online:n instant messenger. Sääli vaan että aikaeron vuoksi ko chat alkaa aamulla noin klo 6 Suomen aikaa jolloin kaltaiseni unikeko nukkuu sikeintä untaan, kerran yritin urheasti valvoa sillä mentaliteetillä että nukun seuraavana päivänä mutta sinniteltyäni kello viiteen saakka olin jo kypsä nukahtamaan ja välttyäkseni romahtamasta tietokoneeni päälle katsoin parhaaksi siirtyä sänkyyn ja luopua komondor-chättäilystä.

Venäläiset yhdistyksen jäsenet ja komondorinkasvattajat Anastasia ja Tatiana Sergeeva kävivät pikavisiitillä Suomessa talvella ja saamme heiltä tälle palstalle haastattelut Venäjän komondortilanteesta jossakin tulevassa lehdessä. Heillä oli Suomessa mukanaan videonauhoja ja valokuvia komondoreistaan ja niiden perusteella tykästyin kovasti Tysoniin (kuva ollut aiemmin lehdessämme), erityisen komea komondoruros !

Tyson on tulossa kesällä Suomeen näyttelyyn ja antaa varmasti melkoisen vastuksen komondorien uroskehässä mahdollisille kilpakumppaneilleen.

Komondorveljekset Maxi ja Kelmi tulivat muutama päivä sitten hoitoon meille kahdeksi viikoksi. Isäpappa Bede ei olisi näemmä pahastunut juurikaan jos pojat olisivat vaikka jättäneet vierailun väliin, mutta ihan hienosti uskon tämän kahden viikon ajanjakson kuluvan kunhan urokset saavat paremmin tutustuttua toisiinsa, tämähän on Beden reviiri mutta sen verran on uroskolmikolla ikäeroakin että kunnioitus vanhempaan ja reviirinomistajaan löytyy Maxilta ja Kelmiltä. Tai no, enemmän nuoremmalta Kelmiltä sillä tämä pian 2 vuotias Maxi näkyy olevan aikamoisen kova luu ja tiukka rassi. Kyllä se siitä, terveisiä vaan Espanjaan Ninalle ja JP:lle ! Ainoastaan 2 kertaa on nuotin sävy noussut niin rankaksi Beden ja Maxin toimesta että olen joutunut heittämään sangollisen vettä poikien päälle ja tätä nykyä se riittää rauhoittamaan rähinän että heristän jannuille tyhjää vesiämpäriä. Juu ja ainoastaan yhdet kesäkengät on läpikotaisin tutkittu eli syöty (Kelmin toimesta), nekin tosin appiukon kengät eli sitä ei lasketa...?

Haluaisin vihdoin ja viimein toteuttaa haaveeni siitä että saisin valjastaa meidän uroskomondorin Beden pienten kärryjen eteen ja kävellä kärryineen keskustaan saakka kauppaostoksille. Ihan niinkuin Irene Evers kirjoitti, olen aivan varma että tuonlaiset reissut olisivat komondorille miellyttäviä ja hartaasti odotettuja kohokohtia. Ikuisen taloremontin vuoksi miehelläni ei ole kuitenkaan ollut aikaa alkaa nikkaromaan näitä pikkukärryjä mutta joku päivä vielä kärryt tulevat valmiiksi ja pääsemme Beden kanssa hauskuuttamaan karkkilalaisia nimittäin näky voi olla huvittavakin mutta luultavasti pääsemme hienosti ylittämään suojateitä autoilijoiden jäädessä ihmettelemään valkoista karhua joka vetää kärryjä...

Kesällä pahin painajaiseni on peltojen keskellä asuessamme se että pihaan saattaa luikerrella kyykäärme (iik !) tai sellaiseen voi törmätä koiransa kanssa vaikka metsässä (argh !). Nimittäin minähän en metsään ilman komondoria mene joten varsinkin syksyllä Alma pääsee sieni- ja marjanpoimintareissuille karhunvahdiksi (heh).

Kyykäärmeen pureman vaarallisuus riippuu monista seikoista. Kyypakkausta (kortisoni) kannattaa pitää lääkekaapissa ja vaeltamaan tai muuten vaan metsälenkille lähdettäessä sellaisen voi ottaa varmuuden varalta mukaan. Suurelle koiralle annetaan kerralla 3 kyytablettia viivyttämään oireiden puhkeamista ja lähdetään viemään koiraa eläinlääkäriin.

Mistä sitten tietää että koiraa on purrut kyykäärme ? Pienemmät koirat ja pennut saavat luonnollisesti voimakkaampia oireita kuin suuret koirat mutta muita oireiden voimakkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. mihin kohtaan käärme on purrut koiraa ja montako kertaa sekä onko se ruiskuttanut myrkkyä koiraan ja kuinka paljon, koiran iästä, koiran herkkyydestä myrkylle, koiran allergiasta, aiemmista kyykäärmeen puremista... Yleisimmin kyykäärme puree koiraa kuonoon tai raajoihin ja koiran kurkulle osunut purema voi olla kohtalokas sillä koira voi tukehtua kuoliaaksi pureman aiheuttaman turvotuksen ja siitä johtuvan hengitysteiden tukkeutumisen takia.

Jos epäilet koiran joutuneen kyykäärmeen puremaksi, tutki sen iho kauttaaltaan etsien kahta käärmeen hampaan jättämää reikää jotka ovat 3-4 mm etäisyydellä toisistaan. Komondorin tiheän turkin vuoksi tämä voi olla hankalaa. Purujäljestä saattaa tihkua verta ja ihoalue on turvonnut ja arka.

Koiran mahdollinen oireilu kyykäärmeen purtua: Koira hoipertelee, on huonovointinen, oksentaa. Sieraimista voi valua verta ja sitä voi olla myös virtsassa ja ulosteissa. Koira voi alkaa kouristella jolloin tilanne on todella TODELLA vakava.

Myrkky leviää nopeammin koiran liikkuessa joten ensimmäinen asia on saada koira lepoon. Jollet jaksa kantaa koiraa niin kävelytä sitä mahdollisimman hitaasti autolle ja hakeudu välittömästi eläinlääkärin vastaanotolle.

Terveisin Anu, Alma & Bede sekä vierailevat tähdenlennot Kelmi & Maxi

Mies tuli valtavan ison koiran kanssa eläinlääkärille.

- Voitteko auttaa minua, koirani ajaa takaa pieniä autoja.

- Sehän on ihan tavallista, sellaistahan tekevät melkein kaikki koirat.

- Juu, mutta se saa ne aina kiinni ja kaivaa ne meidän puutarhaan.