Muutama vuosi sitten jouduimme asumaan rivitalossa pari kuukautta ennen kuin löysimme omakotitalon asuttavaksemme.

Meillä oli silloin kaksi komondoria, Rääpäle 5-vuotias rautarouva sekä Bede, nuori hurmuri, joka oli silloin noin vuoden vanha.

Eräänä iltana päätimme mieheni kanssa lähteä ravintolaan syömään ja veimme Joel-pojan hoitoon mummolaan. Edelleen tänäkin päivänä vannon että lukitsin oven kunnolla lähtiessämme.

Nimittäin komondoreilla oli tapana hyppiä ovenkahvoja vasten päästäkseen ulos, olivat oppineet tämän tavan omakotitalossa jossa asuimme aiemmin. Niin, te ketkä olette käyneet meillä, tiedätte että kahvojahan meillä ei ovissa pidetä...

Samaan aikaan kun mieheni kanssa vietimme iltaa ravintolassa komondorit olivat päättäneet lähteä reissuun ja ilmeisesti hyppineet tovin ovenkahvaa vasten ja kuinka ollakaan, saaneet oven auki. Osaan hyvin kuvitella kuinka ne olivat tyytyväisinä jolkotelleet ulkosalle.

Alueella jossa asuimme oli neljä rivitaloa ja kaikilla niillä yhteinen suuri piha joka yleensä oli ahkerassa käytössä, ihmiset tulivat ja menivät koko ajan.

Niin kunnes komondorit olivat omineet koko pihan omaksi alueekseen ja alkaneet vahtia sitä koko komodnorin sinnikkyydellä, joka ei ihan vähäistä olekaan kuten tiedätte. Valvotuin alue oli ollut kuulemma meidän pikkuinen piha ulko-oven edessä, niin tietysti.

Ihmiset kyllä pääsivät kulkemaan piha-alueella eivätkä komondoit tietenkään heitä ahdistelleet, sosiaalistettuja kun olivat, mutta tokihan ihmiset pelkäsivät suuria koiria jotka juoksentelivat vapaana.

Eräs naapurimme soitti sitten huoltomiehelle jotta tämä tulisi tekemään asialle jotain, mutta huoltomies joka oli eräs tuttavamme ja pelkää koiria, oli todennut ettei tasan aio tulla paikalle. Kuinka ollakaan komondorien vartioidessa oveamme ja pientä piha-aluettamme oli kuulemma liikenne loppunut rivitaloalueella.

Tämä sama naapuri oli päättänyt tehdä asialle jotain ja yrittänyt houkutella koirian juustonpalojen avulla takaisin sisälle. Hyvin arvattu ! Ei onnistunut ! Rääpäle ei ollut ottanut yhtään palaa juustoa naapurilta vaikka sille oli sitä kuinka tyrkytetty mutta Bede oli käyttänyt tilanteen häikäilemättä hyväkseen tosin ei ollut antanut ottaa itseään kiinni kuitenkaan.

Kun ei mikään ollut auttanut eikä koiria saatu takaisin kotiimme niin naapuri oli viimein soittanut poliisiasemalle. Pian olikin tullut poliisiauto ja kaksi poliisia.

Poliisit olivat yrittäneet ottaa Rääpälettä ja Bedeä kiinni ( olisinpa ollut näkemässä...) mutta eivät onnistuneet yrityksissään. Naapuri oli sopinut poliisien kanssa että hän katsoo koirien perään ja jatkaa yrityksiä saadakseen ne takaisin asuntoon sisälle joten poliisit lähtivät pois.

Komondorit eivät olleet suinkaan lähteneet karkuteille vaan pysyttelivät ulko-ovemme lähistöllä, luonnollisesti.

Alkoi ilmeisesti olla jo myöhä ja naapuri ei ollut edelleenkään saanut koiria kiinni joten ei ollut auttanut muu kun soittaa poliisit uudelleen paikalle. Poliisit tulivat uudelleen mutta tällä kertaa eivät uskaltaneet tulla autosta ulos. Hmmm ?

He olivat suunnitelleet hankkivansa paikalle eläintenpyydystäjän läheisestä kennelhoitolasta ampumaan nukutusnuolet koiriin jotta ne saadaan kiinni.

Kamalaaaaaaa !!!! No onneksi naapuri oli muistanut että eräät ystävämme asuvat lähistöllä ja hän oli mennyt herättämään heidät apuun.

Loppu olikin sitten helppoa. Ystävämme tuli pihaan, otti koirat kiinni kaulapannoista, vei ne kotiin sisälle ja laittoi oven kiinni. Niin helppoa kun on komondorien vanha tuttu !

Ei ollut kuulemma mennyt kauaakaan kun olimme tullet kotiin. Emme huomanneet missään mitään outoa koska oli talvi joten pimeää ja koirat nukkuivat tyytyväisinä paikoillaan. Aika pettävää tuo komondorin rauhallisuus...

Seuraavana aamuna sitten kuulin mitä oli tapahtunut kun ystävämme soitti meille. Hiukan hävetti suoraan sanottuna ja soitin poliisiasemalle kysyäkseni mitä mieltä siellä oltiin. Tapauksesta oli lyhyt raportti jossa todettiin että koiria oli yritetty tuloksettomasti ottaa kiinni, ei onneksi sen pahempaa.

Olipahan noloa aamulla lähteä ulkoiluttamaan koiria mutta onneksi ihmiset olivat melkoisen ymmärtäväisiä, sillä koko episodi oli puhdas vahinko.

Odottelin kuitenkin varoituskirjettä isännöitsijältä koska koirien vapaana juoksentelu varmasti häiritsi jotakuta, mutta mitään varoitusta ei koskaan onneksi kuulunut.

Naapurisopuhan on tunnetusti koetuksella vähemmästäkin täällä Suomessa !

Joy Levyllä on komondor nimeltä Talpas (CH Javictreva Camaraderie), kookas mahtavaturkkinen komondor joka on erittäin vartioiva ja perheellensä omistautunut ja perheenjäseniään rakastava. Talpas on koira jolla oli tapana näyttää tunteensa hyvin fyysisesti, esimerkiksi rynnätä perheenjäsentensä tai ystäviensä luokse, istua heitä vastapäätä ja tökkäistä kuonollaan tai iskeä käpälällä jollei sitä huomioida.

Joyn tyttären muuttaessa omaan kotiin, hän lainasi Talpasta turvakseen sinne.Tytär opettaa yliopistossa ja eräänä päivänä hän toi yhden miesopiskelijan kotiinsa lainatakseen kirjan hänelle. Dore esitteli pojan Talpakselle ja Talpas hyväksyi vieraan. Dore lähti yläkertaan hakemaan kirjaa ja poika jäi siksi aikaa alakertaan odottamaan komondorin kanssa. Häneltä meni muutama minuutti etsiä kirja ja sitä hakiessaan hän kuuli heikon äänen huutavan alakerrasta sanoen " Neiti Levy, neiti Levy koirallanne on käteni suussaan !"

Dore ryntäsi alakertaan ja löysi Talpaksen joka piteli poikaa paikallaan tämän käsi todellakin suussaan. Dorella oli paljon erilaisia tavaroita esillä ja ilmeisesti poika oli häntä odotellessaan mennyt koskettelemaan niitä. Koiran reaktio oli tyypillinen: "sinun sallittiin olla täällä alakerrassa muttei annettu lupaa koskea mihinkään". Koira ei purrut poikaa, ainoastaan piteli paikoillaan ja koska kyseessä oli Talpas, se teki sen suullaan.

Monika Nixillä on Talpaksen poika, Atok (CH Boytar Da-Co-Tah Atok) joka on myös valtavan kokoinen komeaturkkinen komondor. Nixeillä on poika ja monia lastenvahteja hänelle. Eräs näistä on poika josta Atok ei pidä paljoakaan ja kun tämä poika tulee lapsenvahdiksi Atok suljetaan makuuhuoneeseen.

Eräänä yönä Nixien ollessa ulkona alkoi sataa ja Jon-Claude, heidän poikansa meni sulkemaan ikkunan huoneeseen jossa Atokia pidettiin.

Hän ei ollut ilmeisesti sulkenut ovea kunnolla kiinni sieltä lähtiessään sillä Jon-Clauden menessä takaisin nukkumaan Atok tuli huoneesta ulos. Nixien palatessa kotiin he löysivät lapsenvahdin istumasta olohuoneen sohvalla Atokin istuessa tätä vastapäätä ja vallitsi täydellinen hiljaisuus.

Lapsenvahti oli ilmeisesti yrittänyt houkutella Atokin takaisin yläkerran makuuhuoneeseen ja hiipiä itse huoneesta ulos sulkeakseen koiran sinne takaisin.

Tämäpä ei toiminut pojan toivomalla tavalla, sen sijaan Atok ajoi hänet takaisin alakertaan istumaan sohvalle ja itse istuuduin poikaa vastapäätä pitääkseen tätä silmällä kunnes isäntäväki tulee kotiin. Atok ei vahingoittanut poikaa, sen sijaan teki kyllä selväksi että kaikki om OK niin pitkään kun tämä istuu hievahtamatta sohvalla eikä yritä liikkua. Atokin mielestä isäntäväki oli kyllä suvainnut pojan tulla taloon mutta kukaan ei ollut antanut lupaa liikuskella ympäri taloa eikä varsinkaan ajaa Atokia takaisin yläkertaan.

Kamenin perhe jolla on kaksi komondoria kertoi samanlaisen jutun Joylle. He olivat juuri muuttaneet uuteen taloon ja etuoven lukko ei toiminut kunnolla. Utelias lapsi oli tullut vakoilemaan uusia naapureita ja yksinkertaisesti avannut etuoven ja kävellyt taloon sisään. Kamenien komondorit ovat nimeltään Bird (CH Sarokhazi Cukor) ja Eros (Hercegvaros Eros). Kamenit eivät huomanneet että talossa on vieras ennen kuin tulivat takasin olohuoneeseen josta löysivät vieraan lapsen ja komondorit sieltä jähmettyneenä, lapsi istui sohvalla kahden komondorin ollessa täysin hiljaa rinta rinnan häntä vastapäätä. Lapsi oli täysin mykistynyt ja niin olivat myös koirat. Ainut mikä liikkui oli kolme silmäparia pälyilemässä edestakaisin. Koirat eivät mitenkään vahingoittaneet lasta ja seuraavana päivänä kamenit korjauttivat ovien lukot.

Joy Levy: " Mikä on tarinoiden viesti ? Jollet ymmärrä että komondor on kokopäiväinen vahtikoira (jota se todella on), parasta ettet hanki yhtä saati kahta sellaista. Tarkalleen sanottuna ne eivät ole jokaiselle sopivia koiria jokaiselle. Jos sinulla on lapsia ja lastenvahteja niin teillä kaikilla tulisi olla samanlainen huumorintaju. Viimeaikainen vieraamme totesi Talpasin tarinan kuultuaan ette komondor ole hänelle sopiva rotu. Ehkäpä Talpasin tarina on sellainen joka todella kertoo minkälainen rotu on. Mielestämme Talpasin toiminta oli täydellisen oikeata tälle rodulle. Jollet voi elää näin käyttäytyvän koiran kanssa älä hanki komondoria."

Pysykää sovussa naapurienne kanssa ;)

Anu , Alma ja Bede