Unkarinpaimenkoirat-lehti 4/2001

On taas hässäkää, mutta erittäin mukavaa sellaista ! Neljä pientä komondorin alkua näki päivänvalon 9.8. ja äiti-Alma sekä pennut voivat hienosti. Jännäksi tämän tiineyden teki se, että astutin Alman neljänä päivänä mutta en käynyt varmistamassa sen tiineyttä ultrassa ja tiineys kesti ja kesti jolloin lopulta eläinlääkärikin totesi että taitaa olla kyseessä valeraskaus ! Joten meillä on täällä nyt valepentuja ;-) ?

Almasta oli nähtävillä kaikki raskauden merkit mutta kun pentuja ei vaan alkanut kuulua niin aloin huolestua että onko mahdollisilla pennuilla kaikki hyvin vai onko todella valeraskaus noinkin samanlainen kuin raskaus. Joka toinen ilta viimeisellä raskausviikolla menin nukkumaan miettiessäni että "ei niitä pentuja sitten tullutkaan" tai toivoessani että "voivathan sieltä vielä pennut syntyäkin". Sohvalla tuli nukuttua pari viimeistä Alman tiineysviikkoa että kuulisin jos synnytys alkaa. Soitin eläinlääkärille ultraäänitutkimuksen vuoksi kun oli (riippuen mistä astutuspäivästä laskemme) 66.-70. tiineyspäivä huolestuessani vaikka Alma voi hyvin ja sen lämmöt olivat normaalit. Sain neuvon mittailla lämpöä ja ottaa uudelleen yhteyttä jos koiralle tulee kuumetta ja toteamuksen että kyllä synnytys käynnistyy jos koira tiineenä on mutta mitä luultavimmin koira on valeraskaana. Huh, itse olin kyllä toista mieltä mutta päätin seurata tilannetta vielä vuorokauden ja ottaa sen jälkeen yhteyttä omaan eläinlääkäriin Vihdissä. Tämä oli viimeinen kerta kun jätin käymättä ultraäänitutkimuksessa sen vuoksi että lause "jos on tiineenä niin kyllä ne sieltä syntyvät jossain vaiheessa" ei takuulla riitä tyynnyttämään mieltäni ja haluan tästä lähtien tietää varmaksi tiineyden ettei tarvitse mennä nukkumaan epätietoisena että josko ensi yönä tulee herätys. Sitä paitsi meidän sohvakin on niin kova että siinä nukkuminen ei hirmuisesti houkuta !                           

Kun olin aamulla 8.9. soittanut päivystävälle eläinlääkärille niin yöllä kello 12 maissa olin taas menossa nukkumaan vakiopaikalleni sohvalle ja juuri kun olin nukahtaa Alma alkoi levottomasti raapia lattiaa. Silmistä kaikkosi uni kyllä takuuvarmasti ja ei kun kahvin keittoon ja seuraamaan tilanteen edistymistä !

Yöllä kello 2:30 aikaan Alma alkoi olla todella kipeä, se läähätti, vinkui ja uikutti ja hätääntyi jos lähdin käymään keittiöstä muualla. Keittiö on lämmin ja hyvä synnytyspaikka ollut täällä meillä joten siellä synnytettiin tämäkin kerta. Alma tahtoi että olen sen kanssa ja makasi rauhallisena kun istuin lattialla sen vieressä ja silittelin sitä ja juttelin sille. Kello 5 yöllä syntyi sitten ensimmäinen pentu, uros, joka oli totisesti täydessä "taisteluvalmiudessa" välittömästi sillä heti kun Alma oli rikkonut sikiökalvot pentu alkoi vaatia ruokaa ja sillä sekunnilla ! Imeminen alkoi heti kun nostin pennun nisälle ja sitten odottelemaan seuraavaa pentua. Kello 6:35 putkahti maailmaan narttu, 7:20 toinen narttu ja viimeinen, uros, syntyi kello 8:55. Minä olin lähinnä sivustakatsojan roolissa sillä Alma ei tarvinnut apua ja oli hyvissä voimissa koko synnytyksen ajan tosin viimeisen pennun syntyessä autoin saamaan limaa pois sen suusta ja hieroin pentuja kuivemmiksi pyyheliinalla Alman apuna niiden synnyttyä. Saada olla mukana oman koiran pentujen syntymässä on mahtava ja liikuttava kokemus joka ikinen kerta. Pikkuisten pentujen ja emokoiran vuorovaikutuksen seuraaminen päivä päivältä on antoisaa ja mielenkiintoista ja eipä tässä pitkään tarvitse odotella kun pennut joku aamu ovat hypänneet pois pentulaatikon uumenista ja niiden maailmanvalloitus ja tutkiminen alkaa. Neljä pentua on meille juuri sopiva määrä pentueeksi jotta niiden kaikkien kanssa pystyy viettämään aikaa ja meillä pennut takuulla tottuvat lapsiin ja kaikkiin mahdollisiin elämisen ääniin.

Itse asiassa minulla on täällä kaksi pentujenhoitaja-apuria, Joel 6-v ja Olli 2,5-v jotka olisivat välillä liiankin innokkaita mutta he saavat olla kanssani laittamassa uusia sanomalehtipapereita pentujen alustaksi sekä saavat silitellä pentuja ja jutella niille. Joel osaa hommansa hienosti ja kyllä Ollikin osaa silitellä pikkuisia rauhallisesti mutta häntä en uskalla jättää niiden kanssa kaksin ollenkaan ettei vaan satu mitään vahinkoa. Saapa nähdä kasvaako minulle heistä vuosien karttuessa todellisia

kennelapulaisia !

Alma ei hermostu ollenkaan jos minä, Olli ja Joel istuskelemme sen läheisyydessä ja silittelemme pentuja rauhallisesti ja mikäli meno yltyy vähääkin Ollin taholta (innostusta on mutta malttia ja pitkäjänteisyyttä puuttuu vielä tuon ikäiseltä) niin jampalle koittaa lähtö pentujen luota. Kerran lähdin viemään roskapussia roskikseen ja olin poissa muutaman minuutin ja takaisin tullessani löysin Ollin hiljaa istumasta Alman ja pentujen luota. Sinä kertana poika oli oppinut itse avaamaan portin salvan joka erotti koiran pentuineen ja meidän olohuoneen.

Tämä pentue on tehty siksi että maassamme komondorkannan koko pienenee koko ajan huolestuttavasti. Lisää kasvattajia pitäisi saada innostumaan tästä rodusta, pentueita pitäisi syntyä enemmän ja ulkomailta pitäisi saada uusia komondoreja tuomaan uutta geenistöä komondoriemme kantaan. Kun tällä hetkellä kantamme on vain muutamia kymmeniä komondoreja ja niistä suuri osa on keski-ikäisiä koiria niin aika huolestuttavalta näyttää rodun tulevaisuus lukumäärällisesti maassamme. Ja mitä vähemmän yksilöitä sen hankalammaksi kasvatustyö muuttuu ja luultavasti mitä vähemmäksi komondorin lukumäärä pienenee sitä vähemmän ihmiset niitä tapaavat ja kiinnostus tätä rotua kohtaan pienenee, koska jollei rotua näe eikä saa siitä tietoa niin mitenkäs kenenkään kiinnostus voisikaan herätä sitä kohtaan ?

Terveisiä pentulaatikon reunalta toivottavat Anu, Alma, Rommi, Rontti, Ronja ja Rita sekä Bede

Maatalon vanha vahtikoira pääsi irti riimustaan ja päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja pistäytyä kaupungissa, jossa ei ollut käynyt sitten pentuaikojensa. Koira jolkotteli kaupungin pääkadulle ja pysähtyi siellä katselemaan pysäköintimittareita. Sitten se hönkäisi:

- Jukulauta. Täällä käy elämä kalliiksi. Maksullisia vessoja on joka paikassa.